Taisto Laukkanen


monessa mukana ollut teletoimen taituri


Mitenkäs ne teletoimet sinun kohdallasi alkoivatkaan?

Kun viimeisenä sotakesänä 1944 valikoiduin oppilaaksi päämajan radiopataljoonaan ajattelin, että sähköttäjän työstä voisi tulla ihan ammatti. Varsinaisen asevelvollisuuteni aikana 1945- 1946 suoritin 2 ja 1 luokan radiosähköttäjätutkinnot, jolloin halu jatkaa alalla vahvistui. Kansainvälisen radiosähköttäjäkurssin antina vuosina 1949- 1950 saavutin”sertifikaatin” ammattiin. Aikomukseni oli lähteä merille, mutta laivapaikkaa odotellessa piti saada tilapäistä työtä.

Posti-ja telelaitoksen lennätinkonttorissa alkoi kesälomakausi jo toukokuussa ja niinpä konttorinhoitaja Vehmainen mielellään palkkasi ”valmiin” kaverin kesäapulaiseksi 4.4.1950. Valmis ja valmis, kuitenkin yli puolet huhtikuusta kului morsenauhojen lukuharjoituksissa ja kymmensormijärjestelmän kimpussa. Meitä oli silloin peräti viisi kaveria samassa harjoitteluryhmässä, Rauno Alander, Nappe Bäckström, Lasse Kuhanen Bobi Långholm ja minä. Ohjaajana toimi apulaiskonttorinhoitaja Toivo Tuomi, varsinainen ”lukkari” mutta pohjimmiltaan huumorintajuinen taiteilijasielu, jonka akvarellimaalauksia minäkin hankin kotiini. Niin meni kesä ensimmäisiä 021:n yövuoroja jännittäessä.

Tuntuu siltä, että sinä pääsit todella toiveammattiisi

Kyllä, sillä radiolennättimessä kuluikin sitten toistakymmentä vuotta, kunnes uusi viestintämuoto telex, valtasi alaa. Minusta tehtiin telexin markkinoija ja opastaja. Kävin isoissa firmoissa ja lähetystöissä kertomassa telexin erinomaisuudesta ja myöhemmin neuvomassa sen käyttöä. Muutaman kerran Lennätinkonttorilla oli messuilla oikein oma osasto, jossa uusien ryhmien keskellä joutui toistuvasti kertomaan telexlaitteen hienouksista. Taisinpa antaa näytteen laitteen käytöstä myös asiasta kiinnostuneelle presidentti Kekkoselle ja hänen seurueelleen. Ne olivat nuoren virkamiehen työsaralla raskaita mutta hohdokkaita aikoja.

Mutta uusi ura jälleen urkeni, eikö totta?

Kyllä, sillä vuonna 1966 telexneuvojan elämä muuttui kertaheitolla, kun posti- ja teleopiston johtaja, kaikkien tuntema ja arvostama Oso Laakso kutsui minut suoraan päätoimiseksi opettajaksi johtamaansa opistoon. Kun vasta lauantaina olin saanut todistuksen omasta esimieskurssin käymisestäni, niin jo maanantaiaamuna olin jännittyneenä selostamassa postiliikennekurssin edessä lennätinohjesäännön visaisia pykäliä Onneksi alkuaikoina oli kolleeganani kokenut Heimer Fast jolta sain arvokkaita neuvoja. Ajan mittaan koko opetus oli vastuullani ja niinpä vedin saman ohjelman viisikin kertaa päivässä, tosin kuulijakunnan aina muuttuessa.

Tiedän ettei opetuksesi opistossa rajoittunut vain lennätinohjesääntöön, sillä olinhan minäkin puhelinpuolen henkilöstöhallintotehtävissä toimiessani oppilaanasi.

Aikamoinen muutos työsarkaani tuli esimieskoulutuksen uudistamisen myötä, jonka suunnittelutoimikuntaan kuuluin. Työn tuloksena syntyi aivan uudenlainen esimieskoulutusohjelma, jonka luomisessa käytettiin myös laitoksen ulkopuolisia aikuiskoulutuksen ja johtamistaidon asiantuntijoita mm Helsingin Yliopistosta. Työ oli haastavaa mutta innostavaa, varsinkin kun tehtäväkseni tuli myös koulutuksen opetuksellinen toteuttaminen. Luonnollisesti tämän uudenlaisen koulutusohjelman toteuttaminen vaati omien valmiuksieni kehittämistä mm Johtamistaidon opistossa ja monilla Mec-Restorin koulutuspäivillä. Totta kai apunani oli iso joukko oman talon eri alojen asiantuntijoita ja lisäksi opisto palkkasi opettajavoimia Helsingin ja Tampereen Yliopistoista, Yleisradiosta, parista ministeriöstä ja vieläpä puolustuslaitoksen pääesikunnastakin. Näin syntyi asiantuntijaverkosto, joka takasi laadukkaan esimieskoulutuksen maan suurimmassa valtion virastossa, myöhemmin liikelaitoksessa. Koulutusta toteutettiin laitoksen omassa opistossa ja tasokkaissa ”korpihotelleissa” monien viikkojen jaksoina sekä laivaseminaareissa.Minullekin noita hotelliviikkoja kertyi vuosittain 15-17. Tuolloin koulutukseen käytettiin rahaa ja aikaa, sillä opetukseen käytetty aika laskettiin luonnollisesti oppilaiden työajaksi.

Siirryin työeläkkeelle vuonna 1989,vajaa kaksi vuotta sen jälkeen opistoa ei enää ollut, joka tuntui silloin aivan uskomattomalta.

Tiedän että olit aktiivinen toimija myös ammattijärjestössäsi Lennätinvirkamiesliitossa.

Lähes heti taloon tultuani annettiin ymmärtää että ammattijärjestöön kuuluminen on itsestään selvyys. Niinpä liityin, ja jo seuraavana vuonna olin Helsingin piirin johtokunnassa ja parin vuoden päästä kuuluin liiton johtokuntaan ja myöhemmin toimin liiton sihteerinä. Sihteerikauteni pitkäaikaisena puheenjohtajana oli Reino Vihervaara joka rautaisella ammattitaidollaan johti kokoukset ja minä kirjoittelin päätökset pöytäkirjoihin ja muut tärkeät dokumentit. Muistan kuinka erään ”kuoppaneuvottelun” asiakirjaan olin tehnyt kirjurista kurjurin, joka aiheutti sen verran hilpeyttä sekä myötätuntoa, että taisi joku kuoppakorotus irrota.

Eräässä lakkotilanteessa Reino Vihervaara oli Virkamiesliiton ”päämajassa” ja minä Lennätinkonttorin” lakkopäällikkönä.”Myönteistä neuvottelutulosta ei saatu aikaan, joten minä yöllä klo 00.01 liimasin postitalon B-portaan oveen lapun ”K I I N N I ”vaikka säädökset edellyttivät jatkuvaa aukioloa. Lehtimiehiä ja kuvaajia oli tietysti todistamassa toimenpidettäni, valmiina julkaisemaan sen uutisena.
Onneksi sillä kertaa tilanne laukesi klo 00.20 ja lakkotoimenpiteet loppuivat siihen.

Siirryttyäni opiston opettajaksi jätin aktiivitehtävät järjestössäni, mutta vieläkin sen aikainen johtokunta kokoontuu silloin tällöin muistelemaan hyviä vaiherikkaita menneitä aikoja ja ihmettelemään nykytilannetta.

Yhteenvetosi tästä kaikesta menneestä!

Kolme kuukautta vaille 40 vuotta palvelin posti- ja lennätinlaitosta , eikä isäntääkään voi moittia, hyvin tulimme toimeen.

Kiitos Taisto työsarkasi mielenkiintoisesta kuvauksesta. Kiitos myös osallistumisestasi Teleseniorit ry:n toimintaan, jonka tietysti toivon jatkuvan yhtä aktiivisena kuin tähänkin asti!

Ajankohtaista


Puheenjohtajamme uudenvuoden tervehdys.  Katso Linkkejä-osasta

Raija Räsänen ilmoittaa: Teatterilippujen välitys päättyy vuoden lopussa. Lippujen maksutili lopetetaan. Tarkemmin Jäsentiedotteet -osassa

Korona-epidemian vuoksi Kinaporin seniorikeskus on ainakin helmikuun -21 loppuun asti suljettu. 

Katso Sosiaali- ja terveystoimen tiedote asiasta Tapahtumavinkeistä

Suomen Senioriliikkeen puheenjohtajan Joulutervehdys jäsenille. Katso Linkkejä-osasta.