Hagar Lindqvist



Haastateltavanani on Teleseniorit ry:n ”Grand Old Lady”pian 92 vuotta täyttävä Hagar Lindqvist, os. Ericksson.

Olen tullut Hagarin kauniiseen kotiin Katajanokalle Kukkasrahaston palvelutaloon. Kahvipöytä on katettu tyylikkääksi antiikkiastioilla ja monenlaisilla herkuilla. Tunnen todella että olen mieluinen, odotettu vieras. Ensimmäisen kerran vierailin Hagarin 90-vuotispäivänä, jolloin Else-Maj Lahden kanssa olimme  yhdistyksemme puolesta häntä onnittelemassa.

Mutta lähtekäämme Hagarin mukaan hänen pitkän ja rikkaan elämänsä  alkutaipaleelta, aivan tähän päivään saakka.


Synnyin vuonna 1917 ja elin varhaislapsuuteni Tuusulassa vanhempieni  ja 10 vuotta vanhemman sisareni kanssa. Isäni oli  ruotsinmaalainen, Suomeen muuttanut koulutettu puutarhuri

Perheemme koki järkyttävän onnettomuuden, kun ”punaiset” ampuivat isäni kotiportaillemme, minun ollessa 10 kuukauden ikäinen.

Tämä tapahtuma muutti tietysti perheemme olosuhteet täysin, äidin jäädessä kahden lapsen yksinhuoltajaksi.

Äiti tukeutuikin vanhemman sisarensa perheeseen ja muutimme Ikaalisiin, jossa äitini asutti sisarensa kanssa  kesävieraita. Koulunkäyntini alkoi opiskeluna kiertokoulussa.

 Sitten seurasi muutto Jyväskylään, jossa asui äitini toinen sisar. Sisarukset perustivat yhdessä majatalon matkailijoiden perustarpeita varten. Jyväskylässä, vanhassa koulukaupungissa suoritin yhteiskoulussa keskikoulun oppimäärän.

Myöhemmin kotikaupungikseni tuli Helsinki ja ensimmäinen työpaikkani oli Korkeavuorenkadulla sijaitseva puhelinkeskus, Interurbana.

Toimipaikassa työskenteli 20-30 pääosin  ruotsinkielistä virkailijaa.

Seuraavaksi työpaikakseni tulikin sitten pääpostitalossa sijaitseva Valtion Puhelin, Riks. Puhelunvälitystehtäviin kouluttautuminen tapahtui harjoittelun ja puhelunvälityskurssin kautta. Toimin etupäässä puheluiden vastaanotossa ja työvuoroni olivat klo 6.00-11.00. Epätavallinen työvuoroni oli omasta toivomuksestani, sillä äitini jonka kanssa asuimme samassa taloudessa, alkoi sairastella. Olin äitini omaishoitajana kahdeksan vuotta.

 Myöhemmässä vaiheessa kävin esimiestehtävään vaadittavan valvojakurssin ja siirryin ns. korokevalvojaksi. Tehtäviin kuului mm. päivystäjien vuorolistojen laadinta, sekä valvonta, että jokaisessa vuorolistan edellyttämässä pöydässä oli puhelunvälittäj.Myös puhelunvälittäjien keskinäiset työvuorojen vaihdot, korokevalvoja hyväksyi.Vuorojen vaihtomahdollisuus olikin työpaikan parhaimpia etuja, sillä olihan kysymyksessä täysin naisvaltainen henkilöstö, kolmea esimiestä lukuun ottamatta. Pääosalla puhelinliikennehenkilöstöä oli koti ja perhe hoidettavanaan  virkatyön lisäksi, jolloin esim. lapsen äkillinen sairastuminen esti työvuoroon tulemisen.Vasta työaikani viimeisimpinä vuosina oli voimassa lakisääteisenä äidin poissaolo mahdollisuus kolme päivää,  lapsen sairastumisen takia.

Myös järjestötyö on ollut aina lähellä sydäntäni. Olin perustamassa puhelinkonttorin Valtion puhelinvirkailijoiden ammattiyhdistystä ja osallistuin myös Posti- ja Teletoimen Kristillisen yhdistyksen toimintaan.

Puhelinkonttori oli myös hyvin intiimi työpaikka, sillä istuttiinhan keskimäärin kuusi  tuntia melkeinpä kylki kyljessä naapuri pöydässä istuvan virkasisaren kanssa.Niinpä sosiaalista kanssakäyntiä oli työtovereiden kanssa myös työajan ulkopuolella. Minäkin kuuluin samanhenkiseen kahdeksan henkilön ryhmään jolla oli paljon yhteisiä tapahtumia, ulottuen aina eläkevuosiin saakka, eli elämänmittaisia.

Meidän ”porukkamme” vuokrasi Porkkalan alueelta, melkeinpä heti sen Suomelle luovutuksen  jälkeen mökin kuudeksi vuodeksi. Siellä nautimme vapaa-aikoinamme kauniista luonnosta, meren läheisyydestä, sienestäen, marjastaen ja jopa kalastaenkin. Elämä oli rikasta ja unohtumatonta läheisiksi ystäviksi tulleiden työtovereiden kanssa.

Lomilla  teimme eräretkiä Lappiin eri vuodenaikoina. Näitä yhteisiä sisältörikkaita kokemuksia olemme uudelleen eläneet muistoissamme   eläkevuosinamme. Valitettavasti luonnollinen poistuma on harventanut ryhmäämme.

Minä opin tuntemaan sinut Hagar Erickssonina, miten sukunimesi muuttui?

Kuten alussa kerroin asuin äitini kanssa hänen poismenoonsa saakka ja minulla oli hyvin läheinen  ja tiivis yhteydenpito ”isosiskooni” koko elämäni ajan. Sisareni oli naimisissa ja luonnollisesti hänen miehensä Algoth lukeutui myös minulle perheenjäsenenä.

Sisareni esitti  viimeisinä aikoinaan toivomuksen, että pitäisin huolta hänen yksin jäävästä miehestään, joka oli minua huomattavasti iäkkäämpi.

Ajan mittaan teimme ratkaisun yhteiselosta, jonka perusteella sukunimeni muuttui. Tätä vaihetta elämässäni kesti seitsemän vuotta. Asuimme Puu-Käpylässä kauniissa omakotitalossa, mielenkiintoisten naapureiden rikastuttaessa elämäämme. Mieheni kuoltua en jaksanut yksin hoitaa taloa, joten edessä oli helpomman asumismuodon etsiminen. Puolen vuoden odotuksen jälkeen onnistuin pääsemään tänne viihtyisään palvelutaloon, missä tarvittavat palvelut ovat aina saatavana. Ainoa ikävä puoli on se ettei täällä voi asua,ellei päivittäisissä toiminnoissa pysty olemaan omatoiminen.

Tästä en vielä kanna kovinkaan suurta huolta, sillä uskon että Luojani johdattelee asiani parhain päin, kuten tähänkin asti on tehnyt.

Kiitos Hagar, että minä ja kirjoitukseni kautta yhdistyksemme jäsenet olemme saaneet matkata kanssasi mielenkiintoisen elämäsi vaiheita. Toivotamme Sinulle terveyttä ja edelleen voimia osallistua yhdistyksemme järjestämiin yhteisiin tilaisuuksiin.

Ajankohtaista


Tervehdys Tauno Stjernbergiltä, löytyy Jäsentiedotteista

         ******************

Jäsentiedote 1/2021  on luettavissa  Tapahtumat osassa

Korona-epidemian vuoksi Kinaporin seniorikeskus on toistaiseksi suljettu.